Sinuna menisin salille – näin kommentoitiin videotani, joka kertoi plus kokoisten naisten joogaryhmästä. Oli siis sunnuntai päivä, olin juuri tullut pitkältä lenkiltä ja puhelimeni piippasi, että videooni oli tullut kommentti -Sinuna menisin salille. Katselin tekstiä ja tunsin samassa hetkessä kaikkea kauhusta tyhjyyteen. Ensin syntyi halu selvittää, kuka tämä kommentoija on ja pohdin, mitä tähän kuuluisi vastata? Kiittäisinkö ideasta vai kertoisinko mainokseni koskevan saleilun sijasta joogaa? Pohtiessani tätä kaikkea tuli oloni myös hyvin surulliseksi ja tyhjäksi, kun tajusin kuinka paljon tuomitsemista ja arvostelua kehomme joutuukaan kantamaan.
Siinä minua nyt kuitenkin, joku jostain tyhjyydestä, kehottaa menemään salille
Olin tehnyt videossani tietoisen valinnan ja siinä sai näkyä kotikutoisuus, en ottanut uusia ottoja, enkä todellakaan yrittänyt näyttää siinä erityisen hyvältä, saati piilottaa tai muuttaa kehoani. Videon oli tarkoitus kertoa, että joogatuntini ovat lempeitä ja ne sopivat kaikenlaisille kehoille. Kun on itse kulkenut pitkän tien ylipainon, sairastumisten ja kuntoutumisen kanssa, tietää kyllä, miten hauras hetki on lähteä kokeilemaan jotain uutta harrastusta. Koska olen kuitenkin saanut itse apua joogasta, haluan myös jakaa sitä ilosanomaa eteenpäin. Siinä minua nyt kuitenkin, joku jostain tyhjyydestä, kehottaa menemään salille.
Ehkä emme osaa enää kuunnella kehoamme
Kehomme kantaa paljon, se kantaa suvussa siirtynyttä sekä tämän elämän aikana koettuja asioita. Olen itse tänä päivänä kehoterapeutti ja vuosien saatossa olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, miten kehomme on paloja perimästä, kasvuympäristöstä sekä mitä isoimmilta määrin omien valintojemme tulosta. Minä näen ja kuulen kehot kauniina ja usein kerron asiakkailleni, miten keho yrittää olla aina omistajansa puolella, vaikka tilanne näyttäisi ihan vastakkaiselta. On kehon etu pysyä terveenä, elinvoimaisena ja ennen kaikkea elossa. Keho siis yrittää hoitaa meitä ja pitää meitä voimissamme. Ehkä emme osaa enää kuunnella kehoamme, emmekä huomaa tai sitten tiedä, mitä kehomme tarvitsee tai miten sitä pitää hoitaa?
Niin on, kehon syy se on
Jos meillä ei olisi kehoa, mitä kaipaisimme eniten? Ainakin itse haluaisin syödä, juoda, liikkua, halata ja ehkä joogata. Toisin sanoen, haluaisin tehdä kaikkea, mitä teenkin jo päivittäin. Haluaisin maistaa makuja, juoda raikasta vettä, liikuttaa kehoa, käydä suihkussa ja saunassa, pukea ihania vaatteita eli tehdä juuri sitä mitä koko ajan teemme. Vaan silti tämä kaiken olemisen yksinkertaisuus unohtuu ja olemmekin ihan vieraita omassa kehossamme. Se on vääränkokoinen ja väärän värinen. Se ei osaa oikeita asioita ja käyttäytyy ihan typerästi. Se lihoo, se laihtuu, se ei kasvata lihasta, eikä tee kuperkeikkaakaan. Siihen sattuu ja sitten kipu pelottaa. Koko keho on ihan turha tai ainakin se on syy siihen miksi asiat, kuten suhteet, raha-asiat, harrastukset tai mikään ei onnistu. Niin on, kehon syy se on. Kaiken lisäksi keho sitten myös kuormittuu, saa paniikkikohtauksia, sydämen tykytyksiä ja mielen kanssa ne yhdessä päättelevät, että tässä se nyt oli ja seuraavaksi halla korjaa viljaa. Sitten keho itkee. Voi voi sentään.
Kehoni lupasi myös jatkaa opettamistaan, etten enää yhteyttä unohtaisi
Vai voi ihana ja rakas kehoni. Kyllä minä olen joutunut pyytämään keholtani anteeksi ja monta kertaa. Olen joutunut pyytämään anteeksi sitä, että annoin mielen ylittää kehoni vaatimukset ja tarpeet. Olen pyytänyt anteeksi sitä, että kuuntelin muiden rumia sanoja ja vähättelin kehoani vielä lisää. Olen joutunut pyytämään anteeksi sitä, että olen sanonut, että se on väärin, eikä se toimi. Lisäksi olen joutunut myös pahoittelemaan sitä, että olin unohtanut miten kehossa ollaan ja mitä kaikkea sen kanssa voi tehdä. Olin unohtanut, miten siitä huolehditaan ja miten sen kanssa eletään. Kaiken tuomitsemisen ja arvosteluni jälkeen, kehoni otti minut jälleen lämpimästi vastaan. Se näytti, että reissu on kyllä jättänyt haavoja, mutta kaikessa mitä nyt valitsisin, se tulisi kyllä tukemaan. Kehoni lupasi myös jatkaa opettamistaan, etten enää yhteyttä unohtaisi.
Toivottavasti kirjoitukseni auttaa vapauttamaan kehojen kokemia arvosteluja ja tuomitsemisia
Elämä saattaa vieraannuttaa meitä kehosta, vaikka minä kyllä ajattelen, että kehossa oloa me olemme tänne juuri tulleet kokemaan. Olemme tulleet tekemään kaikkia noita yksinkertaisia asioita, mitä kehon kanssa voi tehdä. Vaan jossain maailman mutkissa kiitollisuus pääsi unohtumaan ja vaatimukset kasvamaan. Nyt on kuitenkin aika kääntää suunta toiseen ja nauttia elämästä monin eri tavoin. Sinäkin voit kysyä keholtasi, miten se haluaa rentoutua, mitä se haluaa syödä, millaisia vaatteita pukea ja miten se haluaa liikkua? Todettakoon vielä, että siellä missä on sallivuutta ja iloa, ei voi samaan aikaan olla tuomitsemista ja arvostelua. Toivottavasti tämä kirjoitukseni auttaa vapauttamaan minun ja muidenkin kehojen kokemia arvosteluja ja tuomitsemisia.
Hyvinvoivaa päivää sulle,
Ajanpuun Tuija
p.s. Ohjaan kehoyhteyttä lisääviä joogaryhmiä sekä teen ihania Kehon ja mielen avaimet hoitoja, joiden avulla kehosta voidaan vapauttaa siihen kohdistuneita arvosteluja ja tuomitsemisia, tukea on saatavilla myös erilaisiin paranemisprosesseihin. Kurkkaa lisää www.ajanpuu.fi
